{"product_id":"2940148749318","title":"Hairauksia","description":"Sali herttuan hovilinnassa.\u003cbr\u003e\u003cbr\u003e(Herttua, Aegeon, vanginvartija, oikeudenpalvelijoita\u003cbr\u003eja muita seuralaisia tulee.)\u003cbr\u003e\u003cbr\u003eAEGEON.\u003cbr\u003eSolinus, jatka, surma mulle säädä,\u003cbr\u003eJa kuolotuomiolla tuskat päätä.\u003cbr\u003e\u003cbr\u003eHERTTUA.\u003cbr\u003eÄl' intä, Syrakusan kauppias.\u003cbr\u003eSun hyväkses en loukkaa lakejamme.\u003cbr\u003eSe riitaisuus ja vaino, jonka nosti\u003cbr\u003eTaannoinen herttuanne herja teko\u003cbr\u003eMun maani kunnon kauppiaita kohtaan —\u003cbr\u003eJoilt' ynsä laki otti lunnaiks veren,\u003cbr\u003eKun henkeään ei rahall' ostaa voineet —\u003cbr\u003ePois tuimast' ajaa katseestani säälin.\u003cbr\u003eNäet, verivaino tuo kun alkoi meidän\u003cbr\u003eJa korskain kansalaistes välillä\u003cbr\u003eNiin juhlallinen kansanpäätös lehtiin,\u003cbr\u003eNiin Syrakusassa kuin meilläkin,\u003cbr\u003eKaikk' estää kauppa vihollisen maalla.\u003cbr\u003eJa vielä lisäksi: ephesolainen\u003cbr\u003eJos tulee Syrakusan markkinoille,\u003cbr\u003eTai taas jos syrakusalainen saapuu\u003cbr\u003eEpheson satamaan, niin surman saa\u003cbr\u003eJa tavaransa menee herttualle,\u003cbr\u003eJos tuhatta ei markkaa suorita\u003cbr\u003eSakoiksi hän ja päänsä päästimeksi.\u003cbr\u003eSun varasi, jos kuinka arvataan,\u003cbr\u003eEi nouse ylemmäksi sataa markkaa;\u003cbr\u003eSiis laki tuomitsee sun kuolemaan.\u003cbr\u003e\u003cbr\u003eAEGEON.\u003cbr\u003eSe lohduttaa: kun tuomioni saan,\u003cbr\u003eNiin tuskat päättyy päivän laskemaan.\u003cbr\u003e\u003cbr\u003eHERTTUA.\u003cbr\u003eLyhyeen kerro, Syrakusan mies,\u003cbr\u003eMin tähden kotikaupunkisi jätit\u003cbr\u003eJa miksi tulit tänne Ephesoon.\u003cbr\u003e\u003cbr\u003eAEGEON.\u003cbr\u003eEi vaikeampaa tehtävätä lie\u003cbr\u003eKuin kertomattoman on tuskan kerto.\u003cbr\u003eMut, jotta mailma tietäis, että surmaan\u003cbr\u003eMun luonnonkäsky vei eik' inha rikos,\u003cbr\u003eNiin kerron minkä sallii suruni.\u003cbr\u003eMa Syrakusass' olen syntynyt;\u003cbr\u003eNain vaimon, jok' ois onnen mulle tuonut\u003cbr\u003eJa minä hälle, jos ois onni suonut.\u003cbr\u003eIloa oli elo; varat karttui\u003cbr\u003eEtuisain matkain kautta Epidamnoon,\u003cbr\u003eJoit' usein tein. Mut toimijani kuoli,\u003cbr\u003eJa pelko, ettei kauppa menis lamaan,\u003cbr\u003eMun riisti hellän vaimon sylistä.\u003cbr\u003eKuus' kuukautt oltiin erin; silloin hän —\u003cbr\u003eVaikk uupumallaan mielitaakkans' alla,\u003cbr\u003eTuon rangaistuksen, jok' on vaimon osa —\u003cbr\u003eJo ryhtyi toimiin mua seuratakseen\u003cbr\u003eJa pian terveenä mun saavutti.\u003cbr\u003eEt aikaakaan, niin onnellinen äiti\u003cbr\u003eHänestä tuli kahden sievän pojan,\u003cbr\u003eJotk', ihmeeks, niin ol' yhdennäköiset,\u003cbr\u003eEtt' erottaa vain nimestään ne saattoi.\u003cbr\u003eSamassa talossa ja samaan aikaan\u003cbr\u003eKaks poikaa kansan-vaimo synnytti\u003cbr\u003eNiinikään kaksoiset ja yhdenmoiset.\u003cbr\u003eKun perin köyhät oli vanhemmat,\u003cbr\u003eNe pojilleni palvelijoiks ostin.\u003cbr\u003ePojista moisist' ylen ylväänä\u003cbr\u003eHopitti vaimo usein kotimatkaan;\u003cbr\u003eVäkisin suostuinkin. Ah liian varhain\u003cbr\u003eTulimme laivaan! Tuskin peninkulman\u003cbr\u003eOlimme Epidamnost' ehtineet,\u003cbr\u003eKun tuulta aina totteleva syvyys\u003cbr\u003eJo antoi turmiokkaan tuhon merkin.\u003cbr\u003eEi enää ollut suurta toivoa.\u003cbr\u003eHämärä valonhäive taivaalta\u003cbr\u003eVain teki tuskaiselle tunnollemme\u003cbr\u003ePikaisen surman kahta varmemmaksi.\u003cbr\u003eSit' iloll' oisin itse syleillyt,\u003cbr\u003eMut vaimoni kun lakkaamatta itki —\u003cbr\u003eHän itki ennalta, kun näki vaaran —\u003cbr\u003eJa poika-kullat saineest' uikuttivat —\u003cbr\u003eTavasta vain ja vaaraa tuntematta —\u003cbr\u003eMun täytyi meille saada viivykettä,\u003cbr\u003eJa tämän sain, — ei muuta neuvoa:\u003cbr\u003eVeneeseen merimiehet pakons' otti\u003cbr\u003eJa meille laiva jäi, jo hukkumallaan.\u003cbr\u003eEmonen, enin arka kuopuksestaan,\u003cbr\u003eSitaisi tämän pieneen hätämastoon —\u003cbr\u003eJok' aina myrskyn vuoks on varana —\u003cbr\u003eJa toisistakin kaksoisista toisen.\u003cbr\u003eMinä toisist' yhtä hyvää pidin huolta.\u003cbr\u003eNäin tehtiin lasten. Vaimoni ja minä,\u003cbr\u003eKummankin silmä missä silmäterä,\u003cbr\u003eMolempiin maston päihin sitouduimme,\u003cbr\u003eJa ajelimme heti virran mukaan\u003cbr\u003ePäin Korinthoa, niinkuin luulimme.\u003cbr\u003eMut vihdoin silmäns' aurinko loi maahan,\u003cbr\u003eHajoittain usman, joka meidät peitti.\u003cbr\u003eJa ikävöidyn valon voimasta\u003cbr\u003eTyventyi meri, ja me havaitsimme\u003cbr\u003eKaks laivaa, jotka kaukaa tuli kohti\u003cbr\u003eKorinthosta ja Epidamnosta.\u003cbr\u003eMut ennenkuin ne saapui — Suo mun päättää!\u003cbr\u003eAlusta tästä arvaa loppu itse.\u003cbr\u003e\u003cbr\u003eHERTTUA.\u003cbr\u003eEi, jatka, vanhus, älä keskeytä;\u003cbr\u003eSua säälin, vaikk' en sua armahdakaan.\u003cbr\u003e\u003cbr\u003eAEGEON.\u003cbr\u003eSen jumalat jos tehneet ois, ei mulla\u003cbr\u003eNyt syyt' ois heitä armottomiks syyttää!","brand":"Lost Leaf Publications","offers":[{"title":"Default Title","offer_id":47079270744304,"sku":"2940148749318","price":0.99,"currency_code":"USD","in_stock":true}],"thumbnail_url":"\/\/cdn.shopify.com\/s\/files\/1\/0737\/7593\/9824\/files\/2940148749318_p0.jpg?v=1763707839","url":"https:\/\/shop-qa.barnesandnoble.com\/products\/2940148749318","provider":"Barnes \u0026 Noble (DEV)","version":"1.0","type":"link"}