Pieni paniikkiatlas

Pitkäkoipinen mies ja muita runoelmia. Rakkaudesta, vähän töyssähdellen, sekä ilmastonmuutoksesta, öljynhimosta ja lehdistömme kummallisesta optiikasta. Näkökulmia sammakoiden perspektiivistä ja etäisestä tulevaisuudesta. Vaelluksia, luonnostelmia ja futurologiaa.

"Maanantai. Menet töihin, jos vaikka olet jossakin toimistossa, tiedäthän. Voisit olla raksalla mutta voisit olla toimistossa, taistelemassa olemassaolosta. Tai voisit olla sivuraiteella, tuolla noin, tuossa pikku kopissa ei missään, eikä kukaan kuule sinusta eikä luultavasti tule kuulemaankaan. Mutta olet nyt toimistossa, naps, napsautat teksturin käyntiin ja alat kirjoittaa puhtaaksi kirjettä. Kirjoitat. Sylettää, etenet yli tyhjien, työtoveri tulee, käy aamiaisella, palaa, lopetat kirjoittamisen. Pohdit mitä voisit pohtia jos jaksaisit, luetteloit mielessäsi tunteita joita saattaisit tuntea. Istut. Nuokuskelet kitisevällä tekokuitupallillasi. Huutaa haluaisit vaan et ihan uskalla."