Kuvauksia ruotsalaisesta talonpojan kodista

Esipuhe.

Rakas lukija!

Olen sitonut pienen vaatimattoman kimpun luontoperäisiä kukkia, jotka olen löytänyt kotiseutuni Smålandin laihalta, mutta uskolliselta povelta, ja nyt minä tahdon istuttaa ne sinne takaisin; siinä kaikki.

Moni olisi taidokkaammin liittänyt kukat yhteen ja huolekkaammin erottanut rikkaruohon; ei kukaan olisi tehnyt sitä suuremmalla rakkaudella.

Sillä minä olen elänyt rahvaan parissa, ottanut osaa sen töissä, huolissa ja toiveissa, oppinut tuntemaan sen maailmankatsomuksen, tavannut oikeaa leikillisyyttä karkeiden pintojen alta ja kelpo sydämmiä koruttomien nuttujen alta.

Moni pitää aiheita näissä pienissä kuvissa varsin mitättöminä ja vähäpätöisinä. Ja se on siitä yksinkertaisesta syystä, että se maailma on niin pieni, joka liikkuu töllin neljän ahtaan seinän ja pikkutilallisen saran rajalinjan sisällä.

Mutta olen ollut sitä mieltä, että se maailma ansaitsee kyllä oppimista, sillä vielä on, Jumalan kiitos, meidän ruotsalainen kansamme metsissään, vuorillaan ja laaksoissaan sellaista, jotta sitä oikein tuntea on samaa kuin paljon rakastaa sitä.

Järkähtämättömällä luottamuksella Sinun hyväntahtoisuutesi Sinun ystäväsi ja palvelijasi

Sigurd.

Esipuhe kolmanteen painokseen.

Kun minä näissä pienissä kyhäelmissä etsin suurta pienessä ja kauneutta rumien pintojen alta, olin minä täysin varma siitä, ettei minua hyväksyttäisi siihen runoilijalahkoon, joka yhtenään hakee totta rumassa.

Niin on tapahtunutkin, mutta omaksi ja monen muun kummastukseksi lensin minä suoraan niiden syliin, joille minä olin uskaltanut kirjoittaa, ja tulen nyt kolmannen kerran heidän luokseen pienten, yksinkertaisten kangas- ja metsäkukkieni kanssa.

Minulla ei ole mitään erityisesti lisättävänä. Tämän tällaisen esipuheen tarkoituksena onkin vain pyytää lukijoita olematta panemaan mitään erityistä huomiota kirjan kaikenmoisiin puutteisiin, mutta tätähän olen minä jo runsaassa määrässä saanut osakseni, ja kun synnit ovat anteeksi annetut, lopetetaan tavallisesti lukemalla synnintunnustus.

Kuitenkin — löytyy sana melkein yhtä kaunis kuin arkaileva: "Anteeksi!" ja se on tuo lämmin: "Kiitos!"

Kiitos siis sinulle, ruotsalainen yleisö, siitä, että sinä joka kerta kun minun kuvailuni on käynyt kömpelöksi eikä täysin ole ilmaissut sitä, mitä sinun oma silmäsi mahdollisesti on nähnyt elämässä, aina olet ystävällisesti muistanut suurta eroavaisuutta kynän, silmän ja sydämmen kuvailukyvyssä, aina suosiollisesti olet huomannut, kuinka erilaisiksi luonnollisesti tulevat kaistaleet metsää ja kangasta painomusteen kasteessa kuin taivaan samasessa!

Ja kiitos siitä että sinulla kirjallisen kukkaiskummun keskellä, jossa löytyy hyviä ja aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan nostettuja kasveja, on ollut suosiollinen silmä ja avonainen korva myöskin sille pikkuruiselle paljasjalkaiselle Getapulien runottarelle, joka raa'alla kylämurteella tarjoili kanervakukkaisiaan ujona sammaltaen: "Hyvä herrasväki, ostakaa minulta!"

Wexiössä Elokuussa 1886.

Sigurd.

Kun pikku Tiina ristillä käytettiin.

Hyvinhän se kuitenkin olisi käynyt päinsä, jos Lauri Juhonpoika olisi ollut edes pikkutilallinen tai sotilas tai vain pelkkä torppari.

Siinä tapauksessa olisi hän varsin helposti saanut pienelle kakaralleen äitikummin, sillä onhan oikeastaan kunnia saada seurata mukana pappilaan ja pitää paitaressua, jos hän on syntynyt noin niinkuin hyvistä vanhemmista: siihen kunniaan uhrataan mielellään pari taaleria huntuun ja muutama kyynärä kuudentoista killingin karttuunia, kun tuo pieni olento on mahdollinen ristille vietäväksi.