Ivanhoe (Illustrated)

SISÄLLYS:

ENSIMMÄINEN LUKU.
TOINEN LUKU.
KOLMAS LUKU.
NELJÄS LUKU.
VIIDES LUKU.
KUUDES LUKU.
SEITSEMÄS LUKU.
KAHDEKSAS LUKU.
YHDEKSÄS LUKU.
KYMMENES LUKU.
YHDESTOISTA LUKU.
KAHDESTOISTA LUKU.
KOLMASTOISTA LUKU.
NELJÄSTOISTA LUKU.
VIIDESTOISTA LUKU.
KUUDESTOISTA LUKU.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
KAHDEKSASTOISTA LUKU.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
KAHDESKYMMENES LUKU.
YHDESKOLMATTA LUKU.
KAHDESKOLMATTA LUKU.
KOLMASKOLMATTA LUKU.
NELJÄSKOLMATTA LUKU.
VIIDESKOLMATTA LUKU.
KUUDESKOLMATTA LUKU.
SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU.
KAHDEKSASKOLMATTA LUKU.
YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU.
KOLMASKYMMENES LUKU.
YHDESNELJÄTTÄ LUKU.
KAHDESNELJÄTTÄ LUKU.
KOLMASNELJÄTTÄ LUKU.
NELJÄSNELJÄTTÄ LUKU.
VIIDESNELJÄTTÄ LUKU.
KUUDESNELJÄTTÄ LUKU.
SEITSEMÄSNELJÄTTÄ LUKU.
KAHDEKSASNELJÄTTÄ LUKU.
YHDEKSÄSNELJÄTTÄ LUKU.
NELJÄSKYMMENES LUKU.
YHDESVIIDETTÄ LUKU.
KAHDESVIIDETTÄ LUKU.
KOLMASVIIDETTÄ LUKU.
NELJÄSVIIDETTÄ LUKU.
VIITESELITYKSET

ENSIMMÄINEN LUKU.

Näin puhuivat he; ajoivatpa näin
kylläistä sikokarjaa kotiin päin;
hangoittain vastaan, vinkuin, röhkien,
palasi lauma harjaksellinen.
POPEN Odysseia.
Sillä miellyttävällä kulmalla iloista Englantia, jonka läpi Don-joki virtailee, oli entisaikoina laaja metsä. Se peitti enimmän osan niitä kauniita kunnaita ja laaksoja, mitkä leviävät Sheffieldin ja hauskan Doncasterin kaupungin välillä. Vielä nytkin on tämän laajan metsän tähteitä nähtävänä Wentworthin ja Wharncliffe Park'in komeiden herraskartanoiden ympärillä sekä Rotherhamin seudulla. Näillä tienoin asusti muinoin tarukuulu Wantleyn lohikäärme. Siellä oteltiin monet Ruusujen sisällissodan tuimimmista taisteluista.[1] Näillä seuduin oli myös muinoin pesäpaikkansa niillä rohkeilla rosvoparvilla, joiden teot ovat Englannin kansanlauluissa saaneet niin suuren maineen. Tämän seudun ollessa tapaustemme päänäyttämönä vie kertomuksemme ajankohta meidät takaisin Rikhard I:n hallitusajan loppupuoleen, jolloin epätoivoiset alamaiset kuninkaan poissaollessa valtoinaan isännöivien pikkutyrannien sortamina ikävöivät hartaasti hänen palaamistaan pitkästä vankeudesta, vaikkakin alkaen jo epäillä sitä koskaan näkevänsä. Aatelisherrat, joiden valta Tapani-kuninkaan aikana oli paisunut kohtuuttomaksi ja jotka Henrik II:n valtioviisaus töintuskin oli saanut lannistetuksi jonkinlaiseen kuuliaisuuteen kruunua kohtaan, olivat nyt taas yltyneet entiseen vallattomuuteensa. Ylenkatsoen Englannin valtioneuvoston heikkoa valtaa, he vahvistivat linnojansa, enensivät palvelijajoukkojaan, pakottivat kaikki ympärillä asujat vasalleikseen ja koettivat kukin kaikin mahdollisin keinoin hankkia itselleen tarpeeksi suuren mahdin voidakseen ottaa tehokkaasti osaa niihin kansakunnan sisäisiin myllerryksiin, jotka näyttivät olevan tulossa.
Alhaisen aateliston eli niin sanottujen vapaatilallisten asema kävi nyt sangen turvattomaksi, vaikka Englannin perustuslain sekä kirjaimen että hengen mukaan heidän olisi pitänyt olla aivan itsenäisiä ja lääninherrojen tyranniudesta vapaita. He saattoivat tosin, niinkuin he enimmäkseen tekivätkin, ostaa itselleen joksikin ajaksi rauhan, asettumalla jonkun läheisen pikkuhallitsijan suojeluksen alaiseksi, ottamalla vastaan läänitysvirkoja hänen hovissaan tai sitoutumalla molemminpuolisin liitto- ja puolustussopimuksin auttamaan häntä hänen hankkeissaan. Mutta tämän rauhan hintana oli luopuminen itsenäisyydestä, joka on niin kallis jokaiselle englantilais-sydämelle, sekä varma vaara joutua osallistumaan jokaiseen hurjaan yritykseen, mihin kunnianhimo saattoi suojelusherraa yllyttää.