Valkoinen armeija Antrean rintamalla

Esi- ja omistuspuhe.

Suomen Vapaustaistelua v. 1918 ei ratkaissut miehien, aseiden ja muun kuolleen taisteluaineiston ylivoimaisuus punaisten, vaan vakava antaumus taisteluun Suomen itsenäisyyden puolesta valkoisella puolella. Ehjänä ja yhtenäisenä nousi kansa laillisuutta turvaamaan. Yhtenä ja ylväänä seisoi se oikeuksiensa ja vaatimustensa takana. Yllättävällä alttiudella ja uhrautuvaisuudella kannatti se laillista hallitustaan kaikissa sen toimissa. Mieltäliikuttavaa oli osanottavaisuus, jolla se tuki ja auttoi rintamalla taistelevia vapaustaistelijoita, sankareita.

Teille, Valkoisen Suomen vapaussankarit, omistan minä tämän vähäisen yhteenvedon viime talven tapahtumista tunnustukseksi ja vilpittömäksi kiitokseksi kunnon työstä! Jättäen pois korupuheisuuden tahdon tosiasioiden ja virallisen aineiston perustalla osoittaa, mitä tuli tehdyksi vapaan, itsenäisen Suomen hyväksi, mitä uhreja se vaati ja mihin lopputulokseen ponnistelut ja kärsimykset lopultakin veivät!

"Valkoinen armeija Antrean rintamalla" ei ole mikään tyhjentävä teos historiallisten tapahtumien kulusta, vielä vähemmin mikään kaunokirjallinen julkaisu valtavista tapahtumista kansamme historiassa. — Ei! Se on vain vähäinen kiitollisuuden ja tunnustuksen ilmaisu, jonka katson olevani oikeutettu esittämään kaatuneiden ja vielä elävien vapaaehtoisten, vapaussankarien muistoksi. Sellaisena toivon sen kohtaavan ymmärtämystä ja lukijain myötätuntoa.

Viipuri, maaliskuun 31 p:nä 1919.

Tekijä.