Eveliinan Toive

Ajoittain, kun tuomioistuin jyrää yli pienen kansalaisen, sokeasti lakipykäliään seuraten niin että jopa sivustaseuraajaakin alkaa hävettää, tulee väkisin mieleen että itse piruko niitä laitoksia johtaa? Mieleen ei millään mahdu miksi se instituutio jonka pitäisi käyttää Luojan ihmiseen istuttamaa maalaisjärkeä pykäliensä tukena, ei koskaan itse joudu vastuuseen käsittämättömistä tuomioistaan. Tavallisen kaduntallaajan usko maan peruspilareihin saa kolhun jota on vaikea lähteä korjaamaan. Olen useasti ajattellut kirjassani kertomani nuoren neitokaisen raakaa kuolemaa, ja kerta toisensa jälkeen saa se minut toivomaan että lakitupien sijaan meillä olisi tuolloin ollut itse Kuningas Salomon tuomiota langettamassa. Rikoksesta annettu tuomio oli naurettavan lyhyt ajatellen sitä ääretöntä, peruuttamatonta kipua ja tuskaa minkä se lähiomaisten sydämiin jätti että syyllisen olisi minun mielestä pitänyt antaa tuntea omassa lihassaan tekonsa armoton lopullisuus. Aivan samoin kuin sairas sydän ei ilman hoitoa parane, ei syyllisen elämänarvotkaan rikosta halventavalla tuomiolla miksikään muutu. Empatia on tunteista tärkein. Ilman sitä et voi samaistua toisen asemaan, nähdä asioita toisen näkökulmasta. Et voi tuntea rakkautta, toisen kipua, etkä ymmärtää miten voisit edes jollain tapaa yrittää hyvittää aiheuttamasi pahan. Oma häpeän tunteeni sivusta seuraavana kansalaisena helpottaa ehkä hitusen voidessani kirjoittaa asian tiimoilta, vaikkakaan en varmaan koskaan tule täysin unohtamaan sitä. Kävin itse aikoinani samaista koulua, ja vuosien saatossa tulin tallanneeksi ja pyöräilleeksi mainitsemiani teitä toista tuhatta kertaa. Tunnen tienoon kuin omat taskuni, mikä varmaan vuorostaan vaikutti tunteisiini tehden kertomuksestani huomattavasti syvällisemmmän mitä alun perin ajattelin. Tosiasioiden ympärille sijoittuvat muut tapahtumat rakentuvat olettamuksiini kirjailijana. Taivaan näkövinkkeli, jolla ei itse tapahtumien kulussa ole mitään merkitystä, vei minut valovuosien päähän omalta sähköiseltä lukimeltani. Vaikka kuvitteellinen visioni tuonpuoleisesta herkisti minut näkemään asioiden nurjalle puolelle syvällisemmällä tavalla, ei se seuraa mitään erityistä uskonsuuntausta. Oikeuden tuomiopäätökset ovat suoraan virallisista asiakirjoista lainattuja. Kunnioitan uhrin omaisia ja toivon vilpittömästi ettei kirjani millään tapaa loukkaa heitä, vaan toisi ehkä pienen tuikkeen auringon sädettä päiväänsä. Vaikka menetyksensä on epäilemättä ollut suuri ja tuskallinen, elämä jatkuu, sen kauneus odottaen yhä löytäjäänsä. Rakkaus balsamoi syvätkin haavat, ja haluan uskoa että jos kaiken surun keskellä kykenee avoimin sydämin hakemaan voimaa maallisen mammonan tuolta puolen, tuo se tarkoitusta elämään ja paljon kaivattua kauneutta murheiseen sieluun.